Pinja

pinja Finnish fi:+ Etymology From fi pinja stone pine, perhaps in the 1960s. Pronunciation Proper noun fi female fi 2012 Venla Hiidensalo Mediahuora Otava 9789511260868 37 Kolehmainen tiesi, että myyjättären nimi esimerkiksi oli Pinja. Pinja oli syntynyt Pinjaksi, kasvanut itsekseen vähitellen ja ennakoivasti niin kuin kukka mukulasta. Pinja saattaisi taipua ja vähän nahistua ympäristövaikutusten takia, mutta pinjuuden ydin pysyisi samana. Kolehmainen knew for example that the saleswoman was named Pinja. Pinja was born a Pinja, slowly and proactively grown up by herself like a flower from a bud. Pinja could bend and even get a bit leathery due to environmental factors, but still stay a Pinja to the core. Usage notes Popular in the 1990s and the 2000s. Declension Pinj a Statistics dvv_20250813 5466 454 132 References