Merja

merja Finnish Etymology A 20th-century coinage explained as coming from fi merjalainen member of an ancient Finno-Ugric tribe, but also cleary inspired by fi Marja and fi Meri, both ultimately equivalents of the English en Mary. Pronunciation Proper noun fi female fi 1939 w:Mika Waltari Yövieras Vallaton Waltari 347 WSOY 1957 Jokke. Ja teidän nimenne on Merja, sen kuulin. Sekin on hyvin erikoinen nimi. Jokke. And your name is Merja, as I heard. That is a rather peculiar name too. fi 2018 w:Pirjo Hassinen Parit Otava 978-951-1-32086-9 211 Ja vielä: kykenenkö lausumaan ääneen hänen isänsä ja äitinsä etunimet ilman että minusta tuntuu kiusalliselta. Sillä oli ollut Merjoja ja Marjoja, joiden nimen lausuminen oli kuin kylkiluiden väliin työnnettäisiin sormea. Sitten oli tullut Tarja. And still: could I say the father's and the mother's names out loud without feeling awkward. There had been Merjas and Marjas, and pronouncing those out loud felt like something pushing a finger between your ribs. Then there was Tarja. Declension Merj a Statistics dvv_20250813 19136 1183 28 References